aurinko ei aina paista risukasaankaan0
Noh, eka päivä takana. Yllättävän hyvin meni, vaikka valehtelisin jos väittäisin ettei nälkä ole vaivannut. Nimittäin on, ja huutava sellainen! Light mehulla selvisi aika hyvin vaikka iltaan tultaessa pientä heikotusta oli havaittavissa…
Ostin viime vuoden lopulla englannista parit farkut (jotka silloin olivat melko tiukat) - nyt ne kuitenkin ovat huomattavasti löystyneet ja meinaavat jo tipahtaa päältä ilman vyötä. Ja väittävät koon olevan 34, joo in my face man. Tuntuu melkein kuin voisi lähteä lentoon, niin kevyt ja hyvä olo on tällä hetkellä.
Mun on aina ollut vaikea arvioida kalorikulutustani. Luultavasti veikkaan sen aika reilusti alikanttiin kuin mitä se todellisuudessa olisi. Netin kalorilaskureiden mukaan kulutan päivässä noin 1500 kcal vaikka vetäisin lonkkaa (so to speak) koko päivän. Ravinnotta sitä ei jaksa mitään hikilenkkejä vedellä.. Tai itse en ainakaan kykene.
Joten PERIAATTEESSA paino voisi jossain vaiheessa, ainakin hetkellisesti pudota 200 grammaa per päivä. Juu, tiedän että ‘rasvakilon’ pudotukseen tarvitaan 9000 kcal vaje, mutta kilon (muuten vaan pudotukseen, heissulivei lihakset yms) pudotukseen 7000kcal vaje. Laihduttaminenhan on helppoa, eikö?
Huomaan kyllä ajatusteni menevän sairaammiksi vähitellen. Tulee olo että voisi syödäkin jotain, mutta kun pidemmälle mietin, tajuan että voinhan olla ilmankin tai syödä jotain tosi pientä ja kevyttä. Kunnon aterioita, pahh! Voi olla että vuosien päästä luen näitä tekstejä miettien, kuinka idiootti olin. Tai sitten sama jatkuu, kuka tietää.
Aikoinaan laihdutukseni muuten lähti siitä (no olin aika pullukka, 62kg ja se ei mielestäni ‘jakautunut’ kauniisti koko kehoon..) että tunsin itseni isoksi. Yllättävää. En liikkunut hirmuisesti, mutta olin terve. Pikkuhiljaa liikunta lisääntyi, ruoka-annokset pienenivät ja melkein huomaamatta ostin joka kuukausi pienempiä vaatteita. Aluksi koon 36 vaatteet tuntuivat ihanilta - jes! olin saavuttanut jotain. Mutta eheei, kyllä siitäkin pienemmäksi pääsee. Juoksua, ruoan piilottelua, syömättömyyttä, kävelyä… En tajua miten en itse huomannut laihuuttani. Koulussa kaverit avoimesti kysyivät onko minulla syömishäiriö. Mitä?? Ei todellakaan ole!
Vasta sairaalaan joutuessani ymmärsin, kuinka laiha olin. En kaunis, vaan luinen ja riutuneen näköinen. Väsynyt ja stressaantunut. Paljon terapiasessioita ja lääkärikäyntejä viisaampana (krhmph) en halua sitä enää. 42 kg on liian vähän. 39 kg on liian vähän. Ainakin minulle. MUTTA 48-49 kg ei ole liian vähän. Omasta mielestäni. Silloin olen sopivan laiha, en liian luinen mutta laiha. Sitä tavoitetta kohti, vikkelin askelin ja päättäväisin mielin : )
Yön jatkoja.